Lohkominen defenssi

Tämä on varmasti erittäin yleinen masentuneiden käyttämä defenssi – ainakin masennuksen alkuvaiheessa, kun sairastunut vielä jaksaa yrittää pyörittää arkeaan. Tämäkään ei kuulosta juurikaan masennukseen istuvalta defenssiltä. Oikeastaan arvelen, että lohkominen on masentuneille . Kypsät mielen puolustusmekanismit suojaavat ahdistukselta. Tunnista omat defenssisi ja opi hallitsemaan niitä.

Minä (ego) suojautuu omilla voimillaan. Joskus tähän listaan lisätään lohkominen , hyökkääjään samaistuminen ja omnipotentti kontrolli jne. Neuroottisessa persoonallisuusorganisaatiossa egon käyttämät defenssit ovat pääasiassa ns.

Psykoanalyyttisen ajattelutavan . Rajatila- ja psykoottisessa organisaatiossa puolestaan vallitsevat primitiiviset defenssit , erityisesti lohkominen (splitting). Lohkominen ja sen johdannaismekanismit suojaavat egoa . Defenssit eli psyykkiset puolustuskeinot ovat pääosin tiedostamattomia, hyvinkin nopeasti uhkaavaksi koetussa tilanteessa laukeavia mekanismeja, joilla ihminen. Ahdistus, symbolismi ja fantasia ovat. Varhaisten defenssien läpityöskentely siten, että kehitystä jarruttavista suojautumisista voidaan luopua on osa sitä . DEFENSSIT – tärkeimmät defenssit.

Lohkomista defensseinä käytävä ihminen jakaa usein ihmiset kahteen ryhmään hyviin ja pahoihin. Erilaisia minän puolustuskeinoja on lukuisia, joista seuraavassa on lueteltu tärkeimmät. Adaptiivisia defenssejä, eli lähes jo coping- keinoja, ovat:.

Nyt tulee mielenjärkkymisen äiti eli tadaa! Dissosiaatio- Tavallisesti yhtenäisen mielen sisäisen kokemuksen hajautuminen toisistaan irrallisiksi osiksi. Vähän niinkuin lohkominen (tähän mennään kyllä), mutta kokonaisvaltaisempaa. En muuten muista mitään teiniajasta. Narsisteille ja epävakaille persoonallisuushäiriöisille tyypillinen split- defenssi , eli lohkominen , kuvaa osuvasti myös tyypillisen SJW:n ajattelua: jyrkkä ehdottomuus ja ihmisten jakaminen täysin hyviin tai täysin pahoihin.

Tällaiseen PI:oon sisällytetään vain itsemielikuvien, ei objektimielikuvien . JA NYT SEURAA TEKSTINI TARKOITUS: Mitä heikompi itsetunto ihmisellä on, sitä herkemmin hän käyttää defenssejä ja sitä alkeellisimpia ne ovat. Ihminen ei tiedosta sitä, miten defenssi muuntaa tai vääristää todellisuutta. Myönteiset ja kielteiset puolet.

Lapsi oppii ajanoloon yhdistämään tärkeisiin aikuisiinsa sekä hyviä että huonoja puolia. Kokonaisvaltainen, maaginen ajattelu saa parikseen loogisen päättelyn. Psyykkiset puolustuskeinot eli defenssit. Kehittyvät varhaisista keinoista (kieltäminen, lohkominen ym.) kypsempiin ( torjunta).

Sen alta paljastuivat sekundaariset defenssit eli varsinaiset narsistiset oireet ja käyttäytymistavat. Näiden taustalta sitten hoidon. Narsistinen potilas käyttää runsaasti projektiota, kieltämistä, lohkomista (dissosiaatiota) ja sijoittavaa samastusta (projektiivinen identifikaatio). Terapeutilta edellytetään kykyä seurata. Tällöin asioista ajatellaan mustavalkoisesti ja vain ääripäät huomioiden.

Harmaan sävyjä ei edes haluta nähdä. Jan-Henry Stenbergin mukaan tässä ajassa käytetään lohkomista kohtuuttoman paljon. Meillä on nopean viestinnän kanavia, jonne tulee pidäkkeettömästi laitettua kaikkea. Kaikkia kirjoituksia voidaan tarkastella mielen erilaisten defenssien kautta. Projektion ja rationalisaation lisäksi niitä on mm.

Näitä itsen puolia tukahdutetaan olemalla tuntematta, ajattelematta ja puhumatta tai niitä lohkotaan , puolisoon suhteessa olemisen sijaan, suhteen ulkopuolisiin ihmisiin. Näin tapahtuu, jos suhteessa kasvuhistorian objekteihin persoonallisuuden eri puolien integraatio tai suhde vanhempien väliseen . Mitä muka muuta defenssi mekanismia ihmisen käyttäytymisessä on kuin pelko, noin niinku yhdellä käsitteellä ilmiastuna?